Miten tämä sivusto syntyi
Anna Kareninasta ja valinnan vaikeudesta
Syyskuussa kaipasin vertaistukea ja kirjoitin sosiaaliseen mediaan turhautuneen päivityksen: ”Mulla on ongelma venäläisten klassikoiden kanssa. Haluaisin lukea esim Tolstoin Anna Kareninan tai Dostojevskin Karamazovin veljekset, mutta en pääse edes alkuun, kun alan pohtia, mikä käännös olisi paras.”
Nopeasti kävi ilmi, että en ole suinkaan ainut lukija, joka kiinnittää huomiota suomennokseen ja sen valintaan. Jossain kommenttiketjun varrella aloin haaveilla ääneen siitä, että eri suomennoksia voisi vertailla netissä ennen kuin hankkii kirjan ja aloittaa jonkin tiiliskiven luku-urakan. Kun idea oli puettu sanoiksi, se alkoi elää omaa elämäänsä ja tässä sitä nyt ollaan: tervetuloa klassikotsuomeksi.fi:in. Korvaamattomana apuna projektin käynnistämisessä ja valmiiksi saattamisessa oli teknisistä ratkaisuista vastannut Sampo.
Suomi on minulle ja monelle rakas ja tärkeä tunnekieli, ja kun kirjoihin ja lukemiseenkin liittyy paljon tunteita, koen että omaan kielikorvaan hyvin soljuvan suomennoksen rooli ihan avainasemassa lukukokemuksessa. Se, että täällä meidän pienellä kielialueella ja kirjallisuushistorian kannalta nuorella kirjakielellä on tuotettu lukuisia julkaistuja käännöksiä maailmankirjallisuuden teoksista, on iso saavutus ja kuvaa sitä, miten Suomessa on rakennettu sivistysvaltiota kulttuurin kautta.
Suomalaiset kääntäjät tekevät tätä valtavan tärkeää kulttuurityötä, joka on myös luovaa työtä ja vaatii vahvaa ammattitaitoa ja laajaa yleissivistystä. Tämän sivuston tarkoitus on tehdä näkyväksi sitä, miten hienoviritteistä ja herkkää tarkkuustyötä suomentaminen on. Näytteitä kerätessäni olen moneen kertaan pysähtynyt ihailemaan käännösten vivahde-eroja ja toivon että ne tarjoavat vastaavia oivalluksia myös muille.
Välillä uusi käännös voi puhaltaa teokseen aivan uuden hengen, jopa asemoida sen uudelleen. Kielikellon artikkelissa Tarvitaanko uudelleenkäännöksiä? Tiittula & Nuolijärvi sanoittavat tämän hienosti: ”Alkuteosta voi verrata partituuriin, jonka käännökset soittavat elämään yhä uudelleen ja uudelleen.” (Kielikello 4/2013) Näin on omasta mielestäni käynyt esimerkiksi Anne Frankin Päiväkirjalle ja Salingerin Sieppari ruispellossa -romaanille. Niiden eri käännökset tuntuvat minusta aivan eri teoksilta.
Kirjallisuuden klassikot valikoituivat sivuston aiheeksi myös siksi, että paljon luetut ja aina uusia lukijakuntia kiinnostavat teokset ovat niitä kirjoja, jotka poikivat useita käännösversioita. Ne ovat usein vanhempaa kirjallisuutta, jolloin ensikäännöksestä on ehtinyt kulua aikaa ja uusia on ehditty harkita, tilata ja julkaista. Klassikon määritelmää ei sivustolla erikseen hakata kiveen. Tärkeämpää on löytää kiinnostavia teoksia vertailtavaksi.
Ensimmäiset sivustolla mukana olevat, vähintään kaksi kertaa suomeksi käännetyt teokset valitsin oman lukeneisuuden pohjalta, mutta perehtyessä huomasin nopeasti, että aiheesta on myös akateemista tutkimusta ja että monesti käännettyjä teoksia on todella paljon enemmän kuin arvasin. Yllätyksiä ovat tuottaneet myös teokset, joita ei ole käännetty uudelleen, vaikka uusia painoksia on markkinoilla.
Tekstinäytteiden valinnoissa olen pyrkinyt poimimaan mukaan toisaalta kuuluisia, tunnistettavia katkelmia, toisaalta sellaisia, joiden käännöksissä on kiinnostavaa vertailtavaa. Näytteissä on aukkoja ja otan kiitollisena vastaan täydennykset. Teosten kuvauksissa ja näytevalinnoissa olen pyrkinyt myös herättelemään kiinnostusta ja lukuintoa. Lopulta sivuston tärkein tavoite on auttaa lukijoita nauttimaan kirjallisuudesta.
Sivuston sisältö on siis ihmisen toimittamaa, ja syntyy ja täydentyy pitkälti käsityönä, kirjastoa hyödyntäen ja omia ja muiden hyllyjä penkoen. Sivuston koodaamiseen taas on käytetty tekoälyä. Sampo loi projektin järkevän pohjan, piti kokonaisuuden langat käsissä ja ratkaisi tekniset kysymykset, joihin oma osaamiseni ei riittänyt. Itse käskytin konetta sanelemalla pitkiä prompteja ajatuksistani siitä, miten sivuston pitäisi toimia ja lähettämällä sille kuvakaappauksia suunnitteluohjelma Figmasta ja löytämistäni virheistä.
Kokonaisen verkkosivuston tekeminen promptaamalla oli nopeaa ja opettavaista. Auttoi todella paljon, että apuna oli työpari eli Sampo, jolla oli paitsi tekninen puoli hallussa, myös aiempaa kokemusta työtavasta. Koin että prosessi ei lopulta juurikaan eronnut projekteista, joissa olen ollut tilaajan asemassa ja määritellyt viestinnän toiveita ja tarpeita digitoimistolle. Ilman tekoälyä meillä ei olisi ollut edellytyksiä vastaavan projektin tekemiseen harrastuspohjalta.
Generatiivinen tekoäly herättää luovalla alalla paljon huolia, minkä ymmärrän hyvin. Samaan aikaan se avaa ovia kokeilla uutta ja tehdä niukoilla resursseilla jotain sellaista, mikä aikaisemmin ei olisi ollut mahdollista. Toivomme, että tämä projekti antaa muille rohkeutta kokeilla omia ideoita.