Anna Karenina

Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.
Kaikki oli sekaisin Oblonskien kodissa. Vaimo oli saanut tietää, että miehellä oli suhde talon entisen ranskalaisen kotiopettajattaren kanssa, ja oli julistanut miehelleen, ettei hän enää voi asua tämän kanssa saman katon alla. Tällainen tilanne jatkui jo kolmatta päivää ja se painoi tuskallisesti sekä itse puolisoja että kaikkia perheen jäseniä ja palvelusväkeä. Kaikki perheen jäsenet ja palvelusväki tunsivat, ettei heidän yhteiselämässään ollut mitään järkeä ja että missä hyvänsä majatalossa sattumalta toisensa kohdanneet ihmiset kuuluivat enemmän yhteen kuin he, Oblonskin perheen jäsenet ja palvelusväki.

Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.
Kaikki oli sekaisin Oblonskien talossa. Vaimo oli saanut tietää, että aviomiehellä oli suhde talon entisen kotiopettajan, ranskattaren kanssa, ja oli ilmoittanut miehelleen ettei enää voinut elää tämän kanssa saman katon alla. Tilanne jatkui jo kolmatta päivää ja oli hyvin kiusallinen sekä aviopuolisoille itselleen että perheen muille jäsenille ja palvelusväelle. Kaikki perheen jäsenet ja talon palvelusväki tunsivat, että heidän yhteiselämässään ei ollut mitään järkeä ja että missä tahansa kestikievarissa sattumalta toisensa tavanneet ihmiset olivat läheisimpiä toisilleen kuin he, Oblonskin perheen jäsenet ja palkolliset.

Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.
Kaikki on mennyt sekaisin Oblonskin kodissa. Vaimo oli saanut tietaa, etta mies oli lemmensuhteessa talon entiseen ranskalaiseen kotiopettajattareen, ja oli julistanut miehelleen, ettei hän enää voi asua tämän kanssa saman katon alla. Tällaista asıaıntılaa oli kestänyt jo kolmatta päivää ja se painoi kiusallisena tuntona sekä itse puolisoja että kaikkia perheen jäsenıä ja palkollisia. Kaikki perheen jäsenet ja palkolliset tunsivat, ettei heidän yhteiselämässään ollut mitään järkeä ja että missä hyvänsä majatalossa sattumalta toisensa kohdanneet ihmiset kuuluivat enemmän yhteen kuin he, Oblonskin perheen jäsenet ja palkolliset.

— Mikä tämä Vronski on? kysyi Levin, ja se lapsekkaan riemun ilme, jota Oblonski oli vastikään ihaillen katsellut, muuttui yhtäkkiä äreäksi ja epämiellyttäväksi.
— Vronski on kreivi Kiril Ivanovitš Vronskin poikia ja Pietarin kultaisen nuorison kaikkein parhaimpia edustajia. Minä tutustuin häneen Tverissä ollessani siellä toimessa ja hänen tullessaan sinne rekryyttien ottoon. Kauhean rikas, kaunis mies. Merkittävät suhteet, on sivuadjutantti ja kaiken lisäksi sangen miellyttävä poika. Enemmän kuin pelkkä hyvä poika. Kun nyt täällä olen oppinut tuntemaan hänet paremmin, hän näyttää olevan sekä sivistynyt että sangen viisas. Hän on mies, joka menee pitkälle.
Levinin otsa oli synkistynyt, ja hän oli vaiti.

— Mikä tuo Vronski sitten on miehiään? Levin sanoi, ja se lapsekkaan innokas kasvojenilme, jota Oblonski vastikään oli ihastellen katsellut, muuttui samassa ilkeäksi ja epämiellyttäväksi.
— Vronski on kreivi Kirill Ivanovitš Vronskin poikia ja Pietarin kultaisen nuorison parhaita edustajia. Minä tutustuin häneen ollessani Tverissä toimessa, kun hän tuli sinne rekryyttien ottoon. Kauhean rikas, komea mies, hyvät tuttavuussuhteet ja kaiken lisäksi hyvin miellyttävä kunnon poika. Enemmän kuin pelkkä kunnon poika. Mikäli olen tullut tuntemaan häntä täällä, hän on sekä sivistynyt että tavattoman viisas. Siinä on mies, joka menee pitkälle.
Levin synkistyi ja oli vaiti.

— Katumus ei koskaan tule liian myöhään, sanoi valtiomies englantilaisen sananlaskun.
— Juuri niin, vahvisti Betsy, — täytyy erehtyä ja korjata erheensä. Mitä mieltä te olette siitä? kääntyi hän Annan puoleen, joka oli kuunnellut keskustelua suu tuskin huomattavassa, varmassa hymyssä.
— Minun käsittääkseni, Anna sanoi leikitellen kädestä vedetyllä hansikkaallaan, — minun käsittääkseni... jos on yhtä monta mieltä kuin päätäkin, niin on myös yhtä monta rakkauden lajia kuin sydäntäkin.
Vronski oli katsonut Annaan ja odottanut sydän kurkussa, mitä tämä sanoisi. Ja hän huoahti kuin vaaran jälkeen, kun Anna oli sanonut nuo sanat.

— Milloinkaan ei ole liian myöhäistä katua, diplomaatti sanoi englantilaisen sananlaskun.
— Juuri niin, Betsy ehätti sanomaan, — täytyy erehtyä ja korjata erehdyksensä. Mitä mieltä te siitä olette? hän kääntyi Annan puoleen, joka oli kuunnellut keskustelua suu tuskin huomattavassa, jäykässä hymyssä.
— Minä luulen, Anna sanoi leikitellen kädestä vedetyllä käsineellään, — minä luulen... jos kerran on yhtä monta mieltä kuin on miestäkin, niin on myös yhtä monta lajia rakkautta kuin on miestäkin.
Vronski katsoi Annaan ja odotti sydän kurkussa mitä tämä sanoisi. Hän huokasi kuin vaara olisi ollut ohi, kun Anna oli sanonut nuo sanat.