Klassikot suomeksi

Anne Frank

Päiväkirja

Alkuteos Het achterhuis ilmestyi hollanniksi 1947. Siitä on olemassa kaksi suomennosta vuosilta 1955 ja 2002. Julkaistu myös nimellä Nuoren tytön päiväkirja (1955).

13-vuotias Anne Frank saa kesällä 1942 syntymäpäivälahjaksi päiväkirjan. Pian juutalainen Anne ja hänen perheensä joutuvat piiloutumaan natseilta miehitetyssä Amsterdamissa. Jälkipolville säilynyt päiväkirja on koskettava todiste vainoa pakenevien elämästä ahtaassa piilopaikassa yli kahden vuoden ajalta.

Päiväkirjan kaksi eri suomennosta pohjautuvat alkutekstin eri laitoksiin. Eila Pennasen käännöksen pohjana on Annen isän Otto Frankin sodan jälkeen toimittama versio. Anita Odén käännös on lyhentämätön laitos, joka sisältää myös aiemmin julkaisematta jätettyä aineistoa. Eri käännökset tarjoavat näin täysin erilaisen kokemuksen historiallisesta tekstistä.

Suomennokset

Suomennokset yhdellä silmäyksellä
VuosiSuomentajaKustantajaLuonneNäyteSaatavuus
2002: siirry näytteeseen, Anita Odé, runot Eila Pennanen Anita Odé, runot Eila Pennanen Tammi nykykielinen, lyhentämätön löytyy hanki luettavaksi: Anita Odé, runot Eila Pennanen
1955: siirry näytteeseen, Eila Pennanen Eila Pennanen Tammi lyhennetty, paljon luettu löytyy hanki luettavaksi: Eila Pennanen
Mitä luonne-merkinnät tarkoittavat
lyhennetty
Lyhennetty tai mukailtu laitos, josta osa alkuteoksesta on jätetty pois.
paljon luettu
Suomennos, jota on painettu ja lainattu eniten ja jonka useimmat ovat lukeneet.
nykykielinen
Suomennettu viime vuosikymmeninä; kieli on tämän päivän lukijan omaa.
lyhentämätön
Koko teos suomennettuna, mitään jättämättä pois.

Hanki luettavaksi

Vertaa näytteitä

1/3 12.6.1942

Ik zal hoop ik aan jou alles kunnen toevertrouwen, zoals ik het nog aan niemand gekund heb, en ik hoop dat je een grote steun voor me zult zijn.

Alkuteksti: Anne Frank, 12.6.1942
  1. Suomennos Anita Odé, runot Eila Pennanen, 2002Tammi 2017, s. 11

    Toivon voivani uskoa sinulle kaiken, mitä en ole tähän asti kertonut vielä kenellekään, ja toivon sinun olevan minulle suurena tukena.

    Pennanen, 1955 (seuraava suomennos)

  2. Suomennos Eila Pennanen, 1955Tammi 1955, s. 5

    Toivon, että voin uskoa sinulle kaiken, mitä tähän asti en ole voinut kertoa kenellekään, ja toivon, että sinusta tulee minulle suuri tuki ja apu.

    Odé, 2002 (edellinen suomennos)

2/3 5.7.1942

Sunnuntaiaamu, 5.7.1942

Näytteet alkuperäiskielellä puuttuvat. Osaatko auttaa? Lähetä näytteet meille!

  1. Suomennos Anita Odé, runot Eila Pennanen, 2002Tammi 2017, s. 32

    Kävellessämme yhdessä pari päivää sitten läheisessä puistikossa isä alkoi puhua piiloutumisesta. Hän sanoi, että meidän olisi hyvin vaikea elää täysin erossa maailmasta. Kysyin, miksi hän puhui siitä juuri nyt. ”Niin, Anne”, hän sanoi siihen, ”sinähän tiedät, että olemme jo vuoden ajan vieneet vaatteita, elintarvikkeita ja huonekaluja tuttavillemme. Me emme halua jättää omaisuuttamme saksalaisten käsiin, mutta vielä vähemmän haluamme joutua itse heidän kynsiinsä. Sen tähden katoamme vapaaehtoisesti, emmekä jää odottamaan sitä, että meitä tullaan noutamaan.”

    Pennanen, 1955 (seuraava suomennos)

  2. Suomennos Eila Pennanen, 1955Tammi 1955, s. 21

    Kun muutamia päiviä sitten kävelimme pienen puistikkomme poikki, isä alkoi puhua ”maan alle” menemisestä. Kysyin häneltä, miksi ihmeessä hän alkoi puhua siitä. ”Niin, Anne,” hän sanoi, ”tiedäthän, että olemme jo pitkän aikaa vieneet ruokatarpeita, vaatteita ja huonekaluja vieraille ihmisille säilytettäväksi. Emme halua, että saksalaiset ottaisivat omaisuutemme, mutta emme halua itsekään joutua heidän kynsiinsä. Siksi katoamme vapaaehtoisesti emmekä odota sitä, että he tulevat ja pidättävät meidät.”

    Odé, 2002 (edellinen suomennos)

3/3 8.7.1942

Keskiviikko, 8.7.1942

Näytteet alkuperäiskielellä puuttuvat. Osaatko auttaa? Lähetä näytteet meille!

  1. Suomennos Anita Odé, runot Eila Pennanen, 2002Tammi 2017, s. 34

    Piiloutua, mennä maan alle! Mihin me voisimme piiloutua? Kaupunkiin? Maalle? Johonkin taloon, majaan? Milloin, kuinka, mihin...? Oli niin monia kysymyksiä, joita en saanut kysyä ja jotka vaivasivat koko ajan mieltäni.
    Margot ja minä aloimme pakata koululaukkuihimme kaikkein välttämättömimpiä tavaroitamme. Ensimmäiseksi pakkasin mukaan tämän pahvikantisen päiväkirjan, sitten kyniä, nenäliinoja, koulukirjoja, kamman ja vanhoja kirjeitä. Ajattelin piiloutumista ja pakkasin sen tähden mukaan mitä hulluimpia tavaroita, mutta en kadu sitä, koska minusta muistot ovat tärkeämpiä kuin vaatteet.

    Pennanen, 1955 (seuraava suomennos)

  2. Suomennos Eila Pennanen, 1955Tammi 1955, s. 23

    Piiloutua - minne me menisimme, kaupunkiin vai maalle, taloon vai mökkiin, milloin, miten, minne? Näitä kysymyksiä en saanut kysyä, mutta en voinut saada niitä mielestänikään. Margot ja minä aloimme sulloa tärkeimpiä tavaroitamme koululaukkuihin. Ensimmäinen esine, minkä pakkasin, oli tämä päiväkirja, sitten papiljotit, nenäliinat, koulukirjat, kampa, vanhoja kirjeitä. Pakkasin kaikkein järjettömimpiä tavaroita, mitä kuvitella saattaa, kun ajattelee, että menemme ”maan alle”. Mutta en kadu, sillä muistot merkitsevät enemmän kuin puvut.

    Odé, 2002 (edellinen suomennos)

Hanki luettavaksi

Valitse haluamasi käännös ja löydä se kirjastosta, kirjakaupasta, käytettynä tai lukuaikapalvelusta. Kuvakkeiden linkit vievät suoraan oikeaan versioon teoksesta.

Löysitkö virheen? Lähetä korjauspyyntö.