Järki ja tunteet

"Yhdessä heillä on viisisataa vuodessa, ja kuinka neljä naista voisi mitenkään kaivata enempää? – Hehän elävät niin halvalla! Taloudenpitoon ei mene mitään. Heillä ei ole vaunuja, ei hevosia, vain muutama palvelija, he eivät kutsu vieraita eikä heillä ole mitään kuluja! Kuvittele kuinka mukavasti he elelevät! Viisisataa vuodessa! Minä en kuule osaa kuvitella, että heiltä kuluu siitä puoliakaan, ja ajatuskin, että antaisit heille vielä lisää, kuulostaa vallan absurdilta. Helpompi heidän on antaa jotakin sinulle."

Heillä on siis vuosittain käytettävänään viisisataa puntaa, ja mitä ihmettä neljä naista tekisi enemmällä? Heidän elämänsä tulee olemaan hyvin halpaa, sillä eihän heidän taloutenşa maksa yhtään mitään. Eihän heillä ole vaunuja, hevosia, tuskinpa palvelijoitakaan. He eivät tule ottamaan osaa seuraelämään eikähän heillä voi olla minkäänlaisia menoja! Ajattelehan vain, miten mukavaa heillä tulee olemaan! Viisisataa vuodessa! En totisesti käsitä, miten he voisivat kuluttaa edes puolta siitä. Ja mitä siihen tulee, että
antaisit heille vielä lisää, niin on aivan mieletöntä edes ajatella sellaista, He voisivat paljon paremmin antaa sinulle omastaan.

»En yritäkään kieltää», hän sanoi, »että minulla on hänestä erittäin hyvä käsitys – että arvostan häntä suuresti ja pidän hänestä.» Marianne puuskahti tuohtuneena: »Arvostat! Pidät! Mikä kylmä sydän! Ei, pahempaa! Sinua hävettää tuntea toisin. Uskallapa vielä käyttää noita sanoja niin minä marssin saman tien ulos huoneesta.» Elinor ei voinut olla nauramatta.

»En edes koeta kieltää», hän sanoi, »että pidän häntä hyvin suuressa arvossa – että suuresti kunnioitan häntä, pidän hänestä.»
Marianne keskeytti hänet pahastuneena:
»Kunnioitat häntä! Pidät hänestä! Kylmäsydäminen Elinor! Voi! Pahempi kuin kylmäsydäminen! Häpeät olla toisenlainen. Jos käytät vielä tuollaisia sanoja, niin lähden huoneesta heti paikalla.»
Elinor ei voinut olla nauramatta.

Willoughbyn miehinen komeus ja poikkeuksellisen hyvät tavat herättivät perheessä yleistä ihastusta, ja naureskelu Mariannen kustannuksella ritarillisen teon tähden sai lisäpuhtia miehen ulkoisista avuista. Marianne itse oli havainnut vähemmän kuin muut, sillä hämmennys, joka oli hehkunut punaisena hänen kasvoillaan miehen nostaessa hänet ylös, oli riistänyt häneltä kyvyn tarkastella miestä taloon tultuakin. Mutta sen verran hän oli nähnyt, että pystyi yhtymään muiden ihailuun, ja osoittaen intoa, joka aina väritti hänen tunteitaan.

Hänen miehekäs kauneutensa ja tavallista suurempi kohteliaisuutensa herättivät yleistä ihailua, ja leikinlasku joka kohdistui Marianneen, sai hänen ulkonaisen viehättävyytensä ansiosta erikoisen sävyn. Marianne itse oli nähnyt häntä kaikkein vähiten, sillä hämmennys, joka punastutti hänen kasvonsa, kun herrasmies nosti hänet syliinsä, oli estänyt häntä katsomasta auttajaansa heidän tultuaan sisään. Mutta hän oli kuitenkin nähnyt tarpeeksi yhtyäkseen tavalliseen intomieliseen tapaansa toisten ihailuun.