Sieppari ruispellossa

Asun New Yorkissa ja ajattelin sitä Central Parkin laguunia, lähellä Central Park Southia. Mietin, mahtaisiko se olla jäässä kun pääsisin kotiin, ja jos olisi, minne sorsat olisivat menneet. Mietin, minne sorsat menevät, kun laguuni jäätyy umpeen. Mietin, tuleeko sinne joku tyyppi kuorma-autolla ja kuskaa ne eläintarhaan tai jonnekin. Vai lentääkö ne vain pois.

Mä asun New Yorkissa, ja mä ajattelin yhtä lammikkoa Central Parkissa, siinä lähellä Central Park Southia. Mä ajattelin että onkohan se ihan jäässä kun mä tuun himaan, ja jos se on ihan jäässä niin missä ne ankat sit on. Mä ajattelin että mihkähän ne ankat menee kun se lampi jäätyy ihan tasaseks. Mä ajattelin että tuleekohan joku jätkä kuorma-auton kanssa ja heittää ne zoohon tai jotain sellasta.

Siellä ne kaikki teeskentelijät polttivat kuin korsteenit ja puhuivat näytelmästä niin että kaikki varmasti kuulivat ja ymmärsivät, kuinka teräviä ne olivat.

Niin monta v— ei ollu ennen nähty samassa huoneessa, kaikki suitsutti niin että korvat heilu ja puhu näytelmästä niin että kaikki muut kuuli millaisia valopäitä ne oli.

Ja mä seison jonkun hirveän kalliojyrkänteen reunalla. Mun tehtävä on sellanen että mun täytyy siepata kaikki, jos ne meinaa pudota jyrkänteeltä – siis jos ne juoksee eikä katso minne ne menee, mun täytyy ilmestyä jostain ja siepata ne. Sitä mä tekisin päivät pitkät. Mä olisin vaan sellanen sieppari ruispellossa.

Ja mä seison sellasen saatanan jyrkän kallion reunalla. Mun tehtävä on sieppaa jokainen ketä meinaa tippua kalliolta alas — mä meinaan jos ne juoksee eikä kato mihin ne menee niin mun tehtävä on hyppää jostain ja siepata ne. Sitä mä teen koko päivä. Mä olisin sieppari ruispellossa tai jotain sellasta.